On ollut ilo nähdä siellä täällä tarinoita, että ihmiset ovat heränneet siihen, kuinka voimauttava antamisen ja saamisen tasavertainen kokemus voi olla. Yksi voimallisimmasta on varmasti häpeän vaihtaminen. Liittyi se sitten ihmissuhteisiin, saavutuksiin, omaan arvoon, kotiin jne. Häpeä on tunne, jota me kannamme kaikki joko tiedostaen tai tiedostamattamme. Usein tilanteet ovat johtaneet siihen, että molemmat ovat tulleet autetuiksi omissa haavoissaan ja saaneet hienon uuden korjaavan kokemuksen ja päässeet mieli keventyneenä matkallaan eteenpäin.
Usein emme edes tiedä auttavamme toista, vaan kun teemme parhaamme ja jaamme omasta kokemuksestamme, niin usein jo ollaan oikeiden asioiden äärellä. Kaiken ei aina tarvitse mennä oppikirjojen mukaan, vaan kun ollaan aidosti läsnä ja tässä hetkessä, niin luontevat ratkaisut ja välineet alkavat löytyä kuin itsestään. On ollut ihana huomata, että voi olla niin monin tavoin iloksi ja avuksi. Mikä ihana lahja itselleen onkaan olla juuri sopivankokoinen. <3
Sitä on ihmisyys. Avoimuutta, rehellisyyttä ja suostumista aina uudestaan oppilaan rooliin. Ammentaa jo opitusta ja kurotella sitten taas kohti uutta ja innostavaa. Elämä on aaltoliikettä, välillä vieden pitkän loikan eteenpäin ja välillä hitaasti madellen ja aika ajoin lähes pysähtyen. Ja juuri pysähtymisessä olen itse kokenut suurimmat opit ja oivallukset. Oppiläksyt ovat saaneet rauhassa painua syvälle sisimpään, josta ne ovat pulpahdelleet uuden muodon saaneena kohta taas pintaan.
Ja kaikkein hienointa on löytää niitä kultajyviä itsestään. Itseään kannattaa kuunnella. Sinusta löytyy kaikki vastaukset. <3
