Elämänoppikoulu -kapinan, luopumisen ja hiljaisuuden kautta kohti vapautta ja luottamusta

Sain jonkin aikaa sitten mahdollisuuden ottaa osaa podcastiin, jossa keskusteltiin elämän oppiläksyistä. Tänään ajattelen, että elämä itse on se oppikoulu ja että, jokainen meistä saa oppinsa ajallaan. Elämä ei erehdy, se opettaa meitä rakkauteen, vapauteen ja rauhaan myös keskeneräisyydessä -joskus kivunkin kautta. Mutta usein kasvu syntyy juuri siellä, missä elämä ei silitä myötäkarvaan.

Oman kapinallisen, kyseenalaistavan, rajoja rikkovan ja vapautta hinnalla millä hyvänsä - tieni tultua käännekohtaan, suostuin lopulta muuttamaan kurssia ja katse elämään alkoi muuttua ja sielu alkoi kuiskia, että katso tännepäin -sisäänpäin.

Silloin sain myös konkreettisen ymmärryksen siitä, että eksyminen ei ole epäonnistuminen vaan osa oppikoulua. Pelot, häpeät ja epävarmuudet, jotka olivat ohjanneet elämääni, alkoivat muuttua hiljaiseksi luottamukseksi. Siellä alkoi syntyä uusi elämä, ei sellaisena, kun minä sen hallitsen, vaan sellaisena kuin se minua kantaa.

Tänään tiedän;

Vapaus on uskallusta olla siinä, missä sydän lepää. Luottamus ei ole varmuutta vaan suostumista kulkea ilman karttaa, kädet ja sydän avoinna.

Elämänoppikoulu ei tee meistä valmiita. Se tekee meistä aidompia. Ja ehkä juuri siinä on rauhan salaisuus. ❤️