Näin syntymäpäiväni tiimoilla tulin ajatelleeksi tätä itseäni puhuttelevaa runoa, jonka olen saanut ystävältä ja joka kerta sitä lukiessani, se saa jotain uutta minussa heräämään.
Kuinka hienoa onkaan löytää itsestään aina uusia puolia ja uusia kykyjä, jotka ovat ollleet piilossa tunteiden alla, joita ei ole osannut itsessään sanoittaa ja tunnistaa.
Olen ihme ja ainutlaatuinen ja juuri sellaisena haluan itseni kokea ja nähdä.
Minä uskallan olla se ihminen, joka olen;
keskeneräinen, mutta kuitenkin onnellinen. Uuden edessä epävarma ja kuitenkin tiedonhaluinen, joskus ratkaisujen edessä pelokas, hämmentynyt ajatusten paljouden keskellä ja kuitenkin myös pienistä yksityiskohdista haltioitunut.
Epäilevä ja empivä sitten taas rohkea ja vakaa, sanoihin mieltynyt sitten taas
vaiteliaana syrjään vetäytynyt.
Joskus rikki revitty ja täynnä ristiriitaisuutta, mutta myös yksipuolinen ja naiivi.
Vielä paljon muutakin minä olen, jotain, mitä ei osaa kuvailla.
Minä uskallan katsoa itseäni, rakastaa itseäni sellaisena kuin olen ja antaa muiden nähdä minut tällaisena rakastetaan minua sitten tai ei.
"Ulrich Schaffer"
Comentários