Tässä ajassa on paljon mielenkiintoisia ilmiöitä. Elämme ikään kuin kahdessa eri maailmassa. Pidettyäni tietoista etäisyyttä ulkomaailmasta ja uutisoinnista viime aikoina ja nyt paluun tehtyäni, on helppoa huomata, kuinka vastakkainasettelu on jyrkentynyt ja pyritään hakemaan omia "hengenheimolaisia" ja vahvistamaan sitä kautta omaa senhetkistä arvomaailmaa. Mieli kun pyrkii syventämään suhdettaan vain tuttuihin asioihin.
Myös ihmisen kasvu noudattaa samaa kaavaa. Taaksepäin katsoessani huomaan aina elämäni kriisitilanteen aiheuttaneen sykäyksen omassa kasvussani. Mutta ihminen pystyy omaksumaan vain vähän kerrallaan ja jos uuden oppiminen ei ole ollut tietoista ja jatkuvaa, on eteneminen jäänyt pyörimään paikalleen.
Ihmiset ovat vahvoja ja sopeutuvaisia yli mielikuvituksen. Kyky sopeutua tilanteeseen kuin tilanteeseen ymmärtäen, että kaikki kokemukset ovat tulleet opettamaan minulle jotain, ovat vieneet minua eteenpäin, kun elämä on pistänyt polvilleen ja olen osannut valita pelon sijasta toivon. Samalla olen saanut oppia, kuinka paljon rohkeutta ja voimaa minusta löytyykään.
Tänään olen kiitollinen kaikista kokemuksistani ja mahdollisuudesta ammentaa niistä uutta toivoa ja rohkeutta, toteuttaa itseäni omalla tavallani ja jakaa osaamisestani.
Myös ennakointi on voimaa! Ja aidossa Rakkaudessa sitä voimaa vasta onkin! <3
コメント